Kirkkovuoren hautausmaa,jota virheellisesti kutsutaan Wreden hautausmaaksi,sijaitsee Kirkkovuoren kainalossa, sammaloituneen kiviaidan ympäröimänä kauniin takorautaisen portin takana,lähellä Anjalan kirkkoa. Oikea määritelmä vanhasta kalmistosta on: Anjalankosken seurakunnan Kirkkovuoren hautausmaa, jossa sijaitsevat mm.Wrede-suvun hautakammio ja sukuhaudat.

Hautausmaan portille saavuttaessa kiinnittyy huomio mielenkiintoiseen yksityiskohtaan; suuren portin vieressä, kiviaidan päällä on pieni portti,joka on aina auki.Sitä on sanottu kansan parissa Pirunportiksi.Tarina kertoo, että piru päästi hänelle kuulumattomat vainajat tästä portista suoraan taivaaseen. Toinen taru taas,että piru poimi omansa helvettiin tämän portin kautta. Tarinoita voi olla muitakin,mutta tiedän vain nämä kaksi.

Huomattavin hauta tässä vanhassa kalmistossa on Mathilda Wreden hauta,joka on ympäröity  takorauta-aidalla, ja jonka mahtavan kokoisen muistopaaden ovat Kakolan vangit veistäneet kiitokseksi vankien hyväksi tehdystä työstä, mistä Mathilda Wrede on tullut kuuluisaksi koko maailmassa.

Anjalan läänitystä hallitseva Wrede-suku rakensi oman hautakammionsa Metsähautausmaalle, mutta se hävitettiin venäläisten toimesta jo Kustaan sodan aikana. Uusi kammio rakennettiin arkkitehti G,Th.Chiewitzin suunnitelman mukaisesti v. 1860.

Kammio on tyyliltään mukailtu uusgoottilainen. Suuret ikkunat ovat värikästä lasia lyijypuitteineen ja ne on peitetty normaalioloissa metalliluukuilla,jotka avataan vain siunausten ja uurnanlaskujen ajaksi, jos silloinkaan. Aikoinaan vainajat haudattiin arkuissa alas maanalaisiin holveihin, mutta nykyään melkein poikkeuksetta suvun jäsenet lasketaan holveihin uurnissa.
Kammioon ei voi päästä tutustumaan, sillä suku on hyvin tarkka yksityisyydestään. Ainoastaan kutsuttuna tilaisuuksiin saattavat sukuun kuulumattomat päästä sisään.

Kappelin taustalla ja ympärillä on lukuisia Wrede-suvun hautoja viimeisiltä vuosisadoilta aina tähän päivään asti. Metsäkalmistoa käytettiin aina 1885 luvulle asti Wrede-suvun ja pitäjäläisten yhteisenä hautausmaana. Kiviset ja metalliset muistomerkit ovat säilyneet meidän päiviimme asti hyvinkin kaukaa, mutta puiset laudat, jotka olivat tavallisen kansan käytössä ovat vuosisatojen kuluessa lahonneet ja maatuneet maaksi yhdessä vainajiensa kanssa. Näiden hautojen sijainnin voi kuitenkin päätellä maan kumpuilusta,ainakin rivihautojen kohdalla kohoumat ovat selvästi nähtävissä.

Mielenkiintoinen hautakivi on aivan kammion sisäänkäynnin läheisyydessä, myllynkivi.
Olen kuullut kaksi tarinaa asiasta, ensimmäinen on Raamatusta ja kertoo pahantekijästä; …ripustettakoon myllykivi hänen kaulaansa ja upotettakoon hänet merten syvyyksiin….
Siis vainaja on saattanut olla pahantekijä tai sitten aivan yksinkertaisesti toinen tarina; haudassa lepää mylläri.

Kirkkovuoren vanhaan kalmistoon ei enää haudata muita kuin niitä, joilla on sukuhaudat siellä.

Siis Wrede-suvun ja muutamien anjalalaisten sukujen.

Vaikka hautausmaa sijaitsee asutuksien lähellä melkein keskellä, kesäisen uimalan vieressä ja lenkkipolun varressa, se on säilyttänyt omanlaisensa, salaperäisen ja taianomaisen tunnelman.. Varsinkin myöhäisinä kesäiltoina, hämärän jo laskeuduttua ja yölintujen mahtavan konsertin kaikuessa voi vähän mielikuvitusta käyttäen nähdä keijujen ja metsänhaltijoiden leikkivän sammaleisella kiviaidalla, näin viihdyttäen aidan sisäpuolella ikiuntaan nukkuvia.

(Kertomuksen on kirjoittanut Maire Huttunen, Kirkkovuoren hautausmaan entinen opas)